Pikkukeinun tarina

A500-sarja (1985-1987)

Yrjö Kukkapuron suunnittelussa ajatukset virtaavat usein vapaasti ratkaisusta toiseen. Usein idean sytykkeenä on ollut arkkitehdin toive saada rakennukseensa kalusteita, joiden ilme ja muotokieli puhuvat samaa kieltä arkkitehtuurin kanssa.

A500-sarja luotiin värittämään steriiliä sairaalatilaa

A500-sarja on tyypillinen tällainen. Se sai lähtökohtansa ruotsalaiseen sairaalaan saadusta toimeksiannosta. Sisustusarkkitehti Walter Weis (1934-2012) halusi tuoda steriileihin potilastiloihin väriä ja taiteellisuutta kalusteilla, jotka olisivat silti hygieenisiä ja helppoja liikutella. Weis tunsi Kukkapuron konstruktivistisen tyylin ja tilasi häneltä istuimet.

Näin syntyi sarja tuoleja, joiden metalliosat, puiset käsinojat sekä verhoiluosat mahdollistivat värien yhdistelemisen iloisten sattumienkin hengessä. Istuimissa oli korkeusvariaatioita, mm. huonojalkaisille suunnattu korkea versio. Tähän tuoliin saattaa vielä tänäänkin törmätä suomalaisella terveysasemalla.

Idea keinutuoliin syntyi lapsenlapsen syntymästä

Sarjan keinutuoli sai alkunsa Kukkapuron ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä vuonna 1986. Perheessä huomattiin keinutuolin tarpeellisuus vauvaa hellittäessä. Lisäksi Irmeli Kukkapuro, Yrjön taiteilijapuoliso, himoitsi keinutuolia. Toimeksianto toteutui nopeasti, Kukkapuro piirsi ja toteutti A500-sarjan aulatuoliin postmodernit ”järven laineet”, jolla lapsukaiset ja isoäidit saivat keinua. Tästä syystä Yrjön mielestä keinujalaksen pitäisi mielellään olla sininen, kuin kesäinen järven pinta. Monia värivariaatioita on kuitenkin tehty, eikä se haittaa. Onhan luonnossakin monimuotoisuutta, miettii suunnittelija itse.

Keinutuolista myös oma versio lapsille

A500-keinutuolista muodostui sarjan kestosuosikki, jossa aikuiset ja lapset ovat halunneet keinutella jo yli 30 vuoden ajan. Vuonna 2016 syntyi ajatus tehdä keinutuolista lasten versio. Tämän Kukkapuro toteutti uskollisena omille periaatteilleen. Istuimen dimensiot säilytettiin leveyssuunnassa aikuisten version mukaisina, joten vanhempi voi vaikka istua lasten tuolissa satua lukemassa. Lapsen kasvaessa tuoli ei myöskään jää liian pieneksi. Keinun jalakset eivät keinu taaksepäin siten, että kaatuminen olisi mahdollista. Tuolia voi suositella kaikille taaperoista vaariin.

Nyt tuolissa keinuu jo kolmas sukupolvi Kukkapuroja, kun lapsenlapsenlapsi on saanut oman keinutuolinsa.

Teksti: Isa Kukkapuro-Enbom

Kuvat: Ofer Amir, oferamir.com. Kuvissa mallina Neo de Vizcaya.