Yrjön ja Pinon ystävyyden alku
Vuonna 1962 Yrjö Kukkapuro oli kolmekymppinen ja matkailemassa Euroopassa Suomen Ulkomaankauppaliiton myöntämän stipendin turvin. Yrjö, vaimo Irmeli ja pieni tytär Isa autoilivat keväällä läpi kukkivan Euroopan. Mini Van -autolla seikkailtiin maasta toiseen, kunnes päädyttiin Milanoon. Siellä Kukkapuro hakeutui muutamaksi viikoksi töihin tunnetun designerin Roberto Sambonet’n toimistoon tienatakseen rahaa kotimatkaa varten.
Toimistossa oli eräänä päivänä käymässä nuori, mahdollisuuksia etsivä graafinen suunnittelija, typografi ja taiteilija Pino Migliazzo. Ulospäin suuntautunut, spontaani Pino huomioi suomalaisen, eksoottisen sinisilmäisen ja vaaleahiuksisen Yrjön. Tällä satunnaisella kohtaamisella oli kuitenkin seurauksensa.
Viikon kuluttua Venetsian Piazza San Marcolla katukahvilassa istui pieni suomalaisperhe. Viereisessä pöydässä istui Pino vaimoineen. ”Hei, mehän tunnemme toisemme!”, riemastuivat miehet. Kohtaamisesta ja sattumasta innostuneena Kukkapurot toivottivat Pinon tervetulleeksi Suomeen. Ja kuinka ollakaan, palattuaan syksyllä matkaltaan he löysivät Pinon odottamasta Helsingissä.
Ystävyys ja työtoveruus
Tästä alkoi elinikäinen ystävyys ja työtoveruus. Pino suunnitteli Yrjön pop-taide vaikutteisten tuolien taustaksi näyttelyteoksia, joista tunnetuin on ”Habla” vuodelta 1967, kuudesta vanerilevystä muodostuva värikäs maalaus. Pinon käsialaa olivat myös myöhemmät 1980-luvulla Avarte Oy:lle suunnitellut liikelahjat, tarjottimet, kellotaulut ja julisteet.
Habla-teos on nykyään nähtävissä Yrjö Kukkapuro Showroomissa, Hämeentie 157, Helsinki.
Taiteilija Pino Migliazzo (Milas) 1935-2020
Pino syntyi Argentiinassa vuonna 1935, mutta työskenteli myös Italiassa. Hän teki julisteita mm. Pirelli-yhtiölle ja Olivettille, sarjakuvakirjoja, julisteita ja levykansia. Suomi muodostui Pinolle henkilökohtaisesti tärkeäksi paikaksi. Hän palasi uudestaan Helsinkiin vuonna 1973 unkarilaissyntyisen avovaimonsa Juliana Balint’in kanssa. Juliana juurtui Suomeen, mutta Pino jatkoi matkaansa Tanskaan, jossa eli lopun elämänsä. Yhteys Kukkapuroon ja hänen perheeseensä ei katkennut. Tältä ajanjaksolta Kukkapuron ateljeessa on Pinon kuvittama Maisemasohva, jonka Yrjö rakensi Pinolle maalattavaksi.
Tanskaan muutettuaan Pino Milas toimi 1990-luvulla Kööpenhaminassa Monogram-toimistonsa kautta Pariisissa, Buenos Airesissa ja Milanossa. Hänen mentoroimansa opiskelijat muistavat Pinon persoonallisuutena, jonka tinkimätön tyyli teki vaikutuksen. Pinon 2000-luku muuttui kansainvälisestä sukkuloinnista vetäytyneen filosofin elämäksi. Hän asui kissansa kanssa Tanskan rannikolla, Rönneden pikkukaupungissa, jossa hän pääsi toteuttamaan jo 70-luvulla omaksumaansa ekologista ajattelutapaa. Omassa puutarhassaan hän kompostoi, suojeli hyönteisiä ja poimi hedelmiä puista talven varalle. Tunnelmallinen, vanhaan panimorakennukseen kunnostettu koti oli täynnä vaneriveistoksia, maalauksia, taidetta ja kirjoja. Pino työskenteli elämänsä loppuun asti ateljeessaan. Tärkeimpänä työkaluna hänellä oli lehtisaha ja materiaaleina ohut vaneri, aaltopahvi ja akryylimaali. Työtuolina hänellä oli Kukkapuron Sirkus ja lukutuolina Experiment Free Form vuodelta 1985.
Pino seurasi tiiviisti kulttuuria, musiikkia, elokuvia ja kirjallisuutta. Hänen rakkain filosofinsa oli roomalainen Lucius Seneca (4 eaa-65 jaa), jonka stoalaisen elämänasenteen hän oli ottanut elämänohjeekseen. Pino sairasti syöpää, mutta eli vihollisensa kanssa useita vuosia. Sairauden edetessä hän kieltäytyi lähtemästä sairaalaan. Hän halusi kuolla kotonaan arvokkaasti, kuten oli elänytkin. Viimeisessä puhelussaan hän lähetti terveisiä Yrjölle ja vakuutti ettei pelkää. Ciao darling!
Pino kuoli kotonaan 23.2.2020.
Teksti: Isa Kukkapuro-Enbom
Kuvat: Studio Kukkapuro & Jeppe Grangaard
